maanantai 24. kesäkuuta 2019

Jätteen vähentämistä jätteen yhteiskunnassa: Zero waste -elämäntapa


Omassa arjessani olen huomannut, että jätettä kertyy kodin jäteastioihin koko ajan. Tuntuu siltä, että jäteastiat ovat jatkuvasti täynnä. Tämä johtuu siitä, että kaupasta ostamamme tuotteet on pakattu yleensä jonkinlaiseen pakkaukseen. Kotiin kannetaankin ostoksien ohessa paljon pakkausmateriaalia, jotka päätyvät pian kodin jäteastioihin. Lajittelun avulla jätteet pääsevät kiertoon. Jätteen suuri määrä herättää kuitenkin välillä turhautuneisuutta, eikö jäte koskaan lopu?

Jätteen suuri määrä aiheuttaa välillä pienimuotoisia turhautumisia kotona, mutta kyseessä on laajempi ongelma. Jätteen määrä tuo ongelmia Kainuuseen, sillä tällä hetkellä Kainuussa on sekajäteongelma. Jätteenpolttolaitokset eivät vedä tarpeeksi sekajätettä. Osa sekajätepusseista jää odottamaan vuoroaan Kajaanin Majasaareen. Sekajäteongelma ratkeaisi lajittelulla ja siksi Ekokympin neuvojat ohjeistavatkin kainuulaisia lajitteluun. Jäte on kuitenkin myös globaali ympäristöongelma. Paljon on puhuttu Tyynenmeren jätepyörteestä, jossa pyörii 79 000 tonnia muoviroskaa. Suuri ongelma on mikromuovi, jota on lähes mahdotonta poistaa meristä. Useat merieläimet kärsivät muovijätteestä (Frilander 2018). Turhautuminen jätteen määrään kotona, Kainuun sekajäteongelma sekä globaali jäteongelma herättelevät pohtimaan, miten jätettä voitaisiin vähentää. 


Useimmat elintarvikkeet on pakattu muovipakkauksiin. Kotitalouksissa muovipakkauksia syntyykin jätelajeista kaikista eniten.


Suomen jätehuoltoa ohjaa etusijajärjestys, jonka ensimmäisenä vaihtoehtona on jätteen syntymisen vähentäminen. Tämä vaihtoehto mahdollistuu kuitenkin hyvin harvoin, sillä elämme maailmassa, jossa jäte on täysi välttämättömyys. Ei ole olemassa sellaista kulutusta tai tuotantoa, joka ei aiheuttaisi jätettä (Lehtonen 2015, 117). Osa tuottajista on kyllä jo herännyt pakkausjäteongelmaan ja tuotteita on alettu pakata kevyempiin pakkauksiin. Tämä on kuitenkin vasta yksi askel kohti vähäjätteisempää tulevaisuutta. 


Esimerkiksi Snellman on vaihtanut jauheliharasiat kevyempiin muovipakkauksiin.


Ehkä parhaiten jätteiden syntymiseen kotona voi vaikuttaa omilla kulutusvalinnoilla. Kun ostat tuotteen, sen mukana tulee yleensä aina pakkausmateriaalia. Itse tuote muuttuu myös aikanaan jätteeksi, kun se menee rikki tai sitä ei enää käytetä. Kaikesta materiasta tulee siis lopulta jätettä. Siksi onkin oltava tarkkana mitä ja miten kuluttaa. Maailmalla ja Suomessakin suosiota kerännyt zero waste -elämäntapa (suomennettuna nollahukka) keskittyy jätteen minimoimiseen omassa elämässä. Zero waste -elämäntavassa katse kiinnittyy tiukasti kotitaloudessa syntyviin roskiin. Elämäntavassa jätteiden lajittelu on olennaisessa osassa, mutta vielä tärkeämpää on kieltäytyminen kertakäyttöisistä tavaroista, joista tulee käytön jälkeen heti jätettä. Usein ruoka-ainekset pyritään ostamaan omiin kestopusseihin tai astioihin, jotta voidaan välttää pakkausjätteen syntymistä. Zero waste -elämäntavassa siis pyritään välttelemään jätettä ja korvaamaan kertakäyttöiset tuotteet kestävillä vaihtoehdoilla. Aktiivisimmilla zero waste -ihmisillä sekajätettä syntyy todella vähän ja he säilyttävätkin syntyvää sekajätettä läpinäkyvässä lasipurkissa. Näin sekajäte on jatkuvasti näkyvillä, itse aiheutetulta roskalta ei näin voi sulkea silmiään. Elämäntavan taustalla vaikuttaa erityisesti tietoisuus maailman jäteongelmista sekä halu yksinkertaistaa omaa elämää. 


Kuvassa oma sekajätepurkkini viime syksyltä. Koitin zero waste -elämäntapaa kuukauden ajan. Purkki tuli täyteen sekajätettä noin kuukaudessa.


Zero waste -elämäntapa on myös omalla tavallaan paluuta vanhaan aikaan. Ennen ei kertakäyttöisiä tuotteita tai pakkausmateriaaleja ollut tarjolla eikä tavaroita ollut myöskään varaa heittää pois. Ruuat ostettiin omiin astioihin kaupasta ja rikki menneet tavarat sekä vaatteet korjattiin tai niille keksittiin jotain muuta käyttöä. Vähäiset ruuanjätteet päätyivät yleensä kotieläinten syötäväksi. Elämä ennen teollistumista ja kaupungistumista olikin melko kestävää. Jätettä ei oikeastaan syntynyt, vaan kaikki materia hyödynnettiin jollain tavalla. (ks. Strasser 1999). Tällainen kiertävä systeemi onkin zero waste -elämäntavan lopullinen tavoite: näin jätettä ei syntyisi lähes ollenkaan.

Zero waste -elämäntapaan liittyy myös itse tekeminen. Usein zero waste -elämäntavassa ruuat tehdään itse, pikaruokia vältellään niiden tuottaman jätteen takia. Myös omia hygieniatuotteita valmistetaan, esimerkiksi kookosöljystä, ruokasoodasta ja maissijauhosta syntyvä deodorantti korvaa kaupasta ostettavan deodorantin zero waste -piireissä. Jotkut jopa valmistavat itse zero waste -hammastahnaa.

Jos kiinnostuit zero waste -elämäntavasta, vinkkejä ja tietoa elämäntavasta löytyy paljon internetistä. Tähän olen koonnut muutamia zero waste -vinkkejä, joista jokainen voi valita itselleen mieluisimmat. Jätettä vähentäviä niksejä voi keksiä myös itse.

· Hanki kestokassi ja kestohedelmäpusseja. Usein kotoa löytyykin jo kestokassi. Kestokassin voi tehdä itse esimerkiksi vanhasta kankaasta tai ostaa käytettynä kirpputorilta. Kestohedelmäpussejakin voi tehdä itse läpikuultavasta kankaasta. Toki sekä kestokasseja ja -hedelmäpusseja voi ostaa monista ruokakaupasta tai tilata internetistä. Kestokassien ja -pussien avulla voit välttää muovipussien kertymisen kotiisi.

· Hyödynnä kauppojen irtotuotteita. Kaupasta saa ostettua irtona ainakin hedelmiä, vihanneksia, karkkia, pähkinöitä sekä makeita ja suolaisia leivonnaisia. Voit ostaa ne omaan kestopussiin tai kaupasta saatavaan paperipussiin. Monet hedelmät ja vihannekset voi ostaa myös ilman pussia. Kaupasta saatua paperipussia voi käyttää useita kertoja uudelleen irtotuotteiden ostamiseen, siksi se kannattaakin ottaa aina kauppaan mukaan. Näin välttää turhien paperipussien kertymisen kodin jäteastiaan.

· Hyödynnä kauppojen palvelutiskiä. Kaupan palvelutiskiltä voi ostaa ruokia omiin astioihin tai hyödyntää palvelutiskiltä saatua rasiaa aina uudelleen ja uudelleen. Astian voi pestä käytön jälkeen ja ottaa mukaan uudelle kauppareissulle. Näin vältät turhan pakkausjätteen syntymisen.

· Käytä kestojuomapulloa, -kahvikuppia ja -aterimia. Näin vältät turhat pullot sekä take away -kupit. Kertakäyttöisten aterimien sijasta on hyvä käyttää kestäviä vaihtoehtoja, jotka voi pestä. Myös pillin voi korvata metallisella kestopillillä.

· Hanki kestosuodatinpussi. Jos juot kahvia, kestosuodatinpussin voit tehdä itse puuvillaisesta kankaasta (kannattaa tehdä vähintään kaksi kappaletta) tai ostaa muovisen kestosuodattimen.

· Vältä muovikelmun käyttöä. Muovikelmu on muovia, jota ei voi kierrättää, vaan se kuuluu sekajätteeseen. Muovikelmu on helppo korvata esimerkiksi mehiläisvahakääreillä (bee’s wrap) tai yksinkertaisesti käyttämällä kestäviä säilytysrasioita (esimerkiksi pakastusrasiat). Myös lautanen toimii hyvin kantena pyöreälle astialle.

· Vähennä turhaa kulutusta. Mieti tarkasti, mitä todella tarvitset. Kulutuksen vähentäminen johtaa automaattisesti myös jätteen vähentymiseen.


Oma kestokassini on ostettu viime vuonna kirpputorilta. Kassi taitaa olla jonkun itse tekemä. Kestohedelmäpusseja olen ostanut kaupasta ja tehnyt myös itse ompelukoneella. Kuvassa on lisäksi päivittäin mukanani kulkeva metallinen juomapullo, sekin kirpputorilta ostettu.

Zero waste -elämäntapa vaatii viitseliäisyyttä ja kiinnostusta asiaa kohtaan. Jätettä syntyy helposti, siksi sen välttely on haasteellista. Ei myöskään ole helppoa toimia eri tavalla kuin muut ihmiset. Oman kestohedelmäpussin kantaminen kauppaan voi aluksi tuntua hankalalta, mutta siihenkin tottuu pian. Näin voi myös toimia esimerkkinä muille. Toisaalta jotkut zero waste -ratkaisut eivät sovi kaikille. Myös irtotuotteita on saatavilla huonosti. Pakkausjätettä kantautuu kotiin väistämättä. Kauppojen olisikin tultava meitä kuluttajia vastaan ja tarjottava enemmän irtotuotteita. Toisaalta on myös pohdittava, millaisten pakkausten vähentäminen on tarpeellista. Esimerkiksi muovipakkaukset vähentävät ruokahävikkiä, sillä pakkauksessa elintarvike säilyy pidempään. Myös kertakäyttöiset tavarat ovat joskus tarpeellisia. Arki on joskus sen verran kiireistä, että kertakäyttöiset tuotteet voivat olla todellisia arjen pelastajia. Ehkä täydellinen jätteettömyys ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaistakaan. Tärkeintä on, että pitää huolta siitä, että itse aiheutetut jätteet lajitellaan ja kierrätetään oikealla tavalla. Jokaisen tulisi siis osata kantaa vastuu omista jätteistään ja tavaroistaan.

Tietoja ja vinkkejä zero waste -elämäntavasta löytyy esimerkiksi seuraavista blogeista:

- Nollahukka (myös instagramissa)

- Trashless (myös instagramissa)

- Trash is for tossers (myös instagramissa)

- Kokonainen elämä edessä

Aiheesta voi myös keskustella facebookissa Vähemmän jätettä – Zero Waste Finland -ryhmässä.

@ Helmi Heiskanen



Lähteet

Frilander, Jenni (2018) Tyynenmeren jätepyörre jopa 16 kertaa isompi kuin on luultu – Suursiivous alkaa ensi kesänä. Yle, 26.3.2018.

Heiskanen, Helmi (2019) Kohti jätteetöntä tulevaisuutta - Zero waste -elämäntapa elämänpoliittisena ratkaisuna. Lapin yliopisto.

Lehtonen, Turo-Kimmo (2015) Tavarat ja vapaus. Tiede & edistys, 2015:2.

Strasser, Susan (1999) Waste and Want: A Social History of Trash. New York: Metropolitan Books.

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

PeeVeeCee - pahis?

PVC-muovista eli polyvinyylikloridi-muovista puhutaan kuten muistakin muoveista, että ne ovat varsinaisia pahiksia. Noh, uskallan esittää vastalauseen, että muovi on ihan hyvä tuote, kun sitä vain oikein käytetään. PVC-muovilla kuten muillakin muoveilla on paljon hyviä ominaisuuksia kuten kestävyys. Muovinkierrätys lisääntyy kaiken aikaa, joten loppuunsa käytetyn muovituotteen elämä ei välttämättä lopukaan lyhyeen.

Kurrelta kysellään, että missä sitä PVC-muovia oikein käytetään. Tässä listaa siitä:


Rakentaminen
- putket, letkut (paineilmaletkut, viemäriputket, läpinäkyvät vesiletkut)
- johdot, eristeet ja tiivisteet (sähköjohtojen ja kaapeleiden eristeet)
- vinyylitapetit, lattiapäällysteet, muovimatot
- muoviset katto- ja vesikourut
- muovipressut, -listat ja –ritilät

Suojana käytettävät muovit
- lateksihansikkaat, näppylähansikkaat ja muut suojavaatteet
- suojatossut, esiliinat, vahakankaat, kerniliinat
- sadetakit, suihkumyssyt ja -verhot
- keinonahka

Toimisto
- kontaktimuovi, ruskea pakkausteippi, jotkut tarrat
- mapit, muovitaskut, piirtoheitinkalvot
- muovikortit, esim. luotto- ja pankkikortit

Viihde
- lelut, puhallettavat lelut
- uimapatjat ja -renkaat
- c- ja vhs-kasettien nauhat ja kotelot
- äänilevyt

Pakkaukset
- ns. syvävedetyt myyntipakkaukset, lelu- ja autotarvikepakkaukset

PVC-tuotteita PVC-lattialla


Jätteenä PVC-muovi on sekajätettä (sekajäte energiaksi). PVC-muovi merkitään tuotteisiin nuolikolmion sisällä numerolla 03, mutta aina tunnusta ei löydy.

YLE julisti tänä keväänä "I love muovi" -sanomaa, Kurre vastaa siihen: "Me too" :)

Kohtuutta ja kierrätystä kevääseen toivottelee



@ Kurre Kainuulainen

maanantai 18. helmikuuta 2019

Karvainen ympäristökasvattaja, Kurre!

Terve taas!
Onpa mukava kun on jo helmikuu ja aurinko paistaa. Kesän tuloa ei voi estää:)
Mulla on ollu vipinää viikoittain, kun olen vieraillut perhekerhoissa, iltapäiväkerhoissa ja muissa paikoissa roskapussi ja lajitteluastiat mukanani. Nyt tulee parin viikon tauko, kun Sarin kanssa kasataan viiden jätelaitoksen asiakaslehti taittovalmiiksi. Se lehti, Yhteinen juttu, muuten ilmestyy huhtikuun puolivälin jälkeen.

Mun materiaaleja saa käyttää vapaasti kouluissa, päiväkodeissa ja missä vaan. Vielä parempi on, että tilaatte mut käymään. Olen karvainen otus mutta ympäristökasvatuksen rautainen ammattilainen!

Tässä on jotain, jota voi vaikka samantien tulostaa itselleen; puuhavihko päiväkoti-ikäisille ja eka-tokasille. Lisäks musta on tehty esittelyvideo ja onpa vuosien varrella otettu muutama muukin hassu klippi.
Puuhavihko
https://www.ekokymppi.fi/media/lomakkeet/puuhavihko_2018.pdf


Esittelyvideoni
Mun esittelyvideoni



Videoita
Muuta

Kivaa kierrätyskevättä, nähdään kulmilla!:)

@Kurre


tiistai 8. tammikuuta 2019

Hyvää tätä vuotta!

Hyvää vuodenalkua vaan kaikille! Huomasin järkytyksekseni, että olen kirjoittanut blogia viimeksi kesällä. Ehkä se kuvastaa sitä sutinaa, joka viime vuonna oli uusien jätehuoltomääräysten voimaantulon myötä. Kaikki neuvojat olivat kiinni jätekatosneuvonnoissa ja muissa uusien asioiden tiedotuspuuhissa, ja jouduimme jopa palkkaamaan lisäresurssia.

Vierailin muutamassa päiväkodissa ja koulussa viime vuonna, ja tälle vuodelle on jo sovittuna lukuisia perhekerhotilaisuuksia. Sinne lähden roskapusseineni ja opastan äitejä ja isejä uusiin lajitteluohjeisiin. Pikku pirpanoiden kanssa lajitellaan sit juoksemalla taikka voidaan tehdä paperin elinkaarijumppa. Katotaan tilanteen mukaan:)

Viimeksi kun kävin koulukäynnillä, otin mukaan myös sen tuikítärkeän jätteen synnyn ehkäisyn. Sehän yleensä jää taka-alalla, ja intoillaan vaan lajittelusta. Me katettiin lasten kanssa ensin synttärikutsu-pöytä, jossa oli kertakäyttöpöytäliina, kertakäyttöastiat ynnä muuta vastaavaa. Sitten mietittiin, millä voisimme korvata kyseisiä jätettä tuottavia tavaroita. Noh, väkisellähän roskaa kuitenkin syntyi näillä kemuilla, ja nehän me sitten lajiteltiin yhdessä.

Vedenkulutusjana on myös mieluinen lapsille ja mulle kans:) Ja aikuisillekin se on sangen ihmetystä herättävä - nähdä, miten paljon vettä kulutetaan jonkin tuotteen valmistukseen. Jokainen saa kortin jossa on tuote ja tuotteen valmistukseen kulutettu vesimäärä. Sitten järjestäydytään riviin lukemien mukaan, pienimmästä suurimpaan. Janan alkupäässä olivat mikrosiru; sen valmistuksen vedenkulutus 32 litraa ja loppupäässä henkilöauto; sen valmistuksen vedenkulutus 400 000 litraa. Siihen väliin jäi sitten eri elintarvikkeita ja teollisuustuotteita.

Tykkään niin tehdä näitä toiminnallisia ympäristökasvatuksen juttuja lasten kanssa. Hei päiväkodit ja koulut, odottelen tilauksia:) Niitä voi laittaa mun meiliin kurre@ekokymppi.fi

Hyvää ja vähäjätteistä alkanutta vuotta!

@Kurre
Lajitellaan ja lasketellaan! Ilo irti talvesta!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Erään perheen jätteiden lajittelua

En ole oikeastaan aikaisemmin noteerannut jätteiden lajittelua sen kummemmin kuin vasta nyt. Sitä on tavallaan mennyt ”saman kaavan mukaan” koko ajan ja vilkaissut vain välillä jäteastiaan jotta onhan jäteauto käynyt.

Olen tähän asti lajitellut biojätteen sekä kartongin. Paristot viemme kauppojen keräyspisteisiin. Myös paperia meillä kerätään joka toimitetaan Rinki-ekopisteelle. Muutamia kertoja olemme vieneet rikkoutuneita kodinkoneita kierrätyskeskus Entrinkiin sekä varastojen ”aarteita” ja remontointijätteitä Majasaaren jätekeskukseen. Uff:n vaatekeräyspistekin on minulle tuttu. Asumme omakotitalossa joten meillä syntyy puutarhajätettä aika paljonkin, eritoten syksyisin. Tällöin toimitamme ne puutarhajätteiden vastaanottopaikkaan Risu-Mattilaan.


Muutos lajittelutottumuksiin
Nyt jälkiviisaana (kun olin ollut Ekokympillä harjoittelijana muutaman viikon) on hyvä miettiä mitä meiltä on puuttunut, nimittäin lasi- ja metallijätteiden keräysastiat. Kyllä, olen laittanut siis lasi- ja metallijätteet sekajätteeseen. Mutta nyt voin hyvin mielin kertoa että jo jonkin aikaa meillä on ollut paikka niille ja enää niitä ei laiteta sekajätteen joukkoon.

Muovipakkauksia emme ole aikaisemmin lajitelleet mutta tähän asiaan meidän taloudessa tuli muutos. Järjestelin keittiössä allaskaappiin tilaa muovipakkausjätteille. Kajaanissa on neljä Rinki-ekopistettä jotka vastaanottavat muovipakkausjätteitä; K-Citymarketilla, Tokmannilla, Prismalla ja Entringillä. Säästämme myös jäteastian tyhjennyskuluissa kun alamme lajitella muovipakkaukset ja viemme ne Rinki-ekopisteelle. Keittiöömme tulleen uuden jätelajittelun myötä päätin laittaa myös hiukan helpotusta lajittelupähkäilyihin ja kiinnitin lajitteluohjeet keittiön kaapinoveen. Ekokympin nettisivulta löytyy tulostettavia ohjeita https://www.ekokymppi.fi/tietopankki/ohjeet-ja-esitteet.html

Viemme Rinkiekopisteelle lasipakkaukset, metallit, kartongit ja paperit. Näin sekajäteastia ei täyty niin nopsaan.

Lajittelun ansiosta sekajäteastian tyhjennysväliä voi pidentää ja saada kustannussäästöjä.

Lajittelu ja tyhjennysvälin säätely tuo kustannussäästöjä

Talouteemme kuuluu kaksi aikuista ja kaksi lasta. Meillä on 220L sekajäteastia ja 20L bioboksi. Molemmilla tyhjennysväli on tällä hetkellä kahden viikon välein. Vuodessa tyhjennyskertoja kertyy siis 26 kpl. Sekajäteastian verollinen tyhjennyshinta on 8,04€ (sis.jk-maksua 3,66€). Kahden viikon tyhjennysvälillä vuodessa tämä tekee 209,04€ (26x8,04€). 20L bioboksin verollinen tyhjennyshinta on 2,91€ (sis.jk-maksua 0,31€). Kahden viikon tyhjennysvälillä tämä tekee vuodessa 75,66€ (26x2,91€). Bioboksin tyhjennysväli on tällä hetkellä juuri oikea. Isomman astian tyhjennysväliksi riittäisi mielestäni neljästä kuuteen viikkoa, varsinkin nyt kun aloimme lajitella muovipakkausjätteemme. Tällöin vuosittaiset jätekustannuksemme olisivat seuraavat; bioboksi kahden viikon tyhjennysvälillä 75,66€ (26x2,91€) ja sekajäte neljän viikon tyhjennysvälillä 104,52 € (13x8,04€). Sekajätteen tyhjennys kuuden viikon tyhjennysvälillä 72,36€ (9x8,04€) ja bioboksin tyhjennys kahden viikon tyhjennysvälillä 75,66€ (26x2,91€). 

Bioboksin tyhjennysväli on kaksi viikkoa.

Kotona olemme keskustelleet ja pohtineet kompostoinnin mahdollisuutta meidän perheessämme. Tulimme sellaiseen tulokseen jotta tällä hetkellä kompostointi ei ole ajankohtainen asia meillä.

Olen iloinen että perheeni haluaa lajitella kotona syntyvät jätteet.

@ Terhi Heikkinen, Kajaani

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Banaani lähtee matkalle

Kevät on tullut. Tiedän sen vähintäänkin siitä, että päiväkodit kutsuvat minua käymään ja viemään lapsia "Banaanin matkalle". Banaanin matka on elinkaarileikki, jota olen leikkinyt lasten kanssa jo neljä vuotta. Se muuttuu ja kehittyy matkan aikana. Muutan banaanin matkaa sitä mukaa, kun huomaan, että jotain uutta voisi tuoda leikkiin mukaan. Tai sitten huomaan, että leikki ei suju jossain kohdassa. En tiedä etukäteen miten ryhmä toimii, miten opettaja on mukana ja minkälainen on leikkitila. Kun menen päiväkotiin, minulle on varattu jokin huone ja se voi olla minkälainen vaan. Banaanin matkaa on leikitty ihan pienessä huoneessa ja myös tosi isossa jumppasalissa. Joka kerran rakennan itse matkan ja vien mukanani välineet. Käytän tilan huonekaluja tai esineitä hyväkseni leikissä. Omaa rekvisiittaa ovat laiva, banaanipuu, vihreä peitto, Reilun kaupan banaanit, leikki-rahat, banaanikauppa, matokompostori matoineen, jäteauto ja biojätepussit. Leikin rakentaminen kestää noin vartin.
Banaanin matkan tykötarpeet; banskulaiva, matokompostori, biojätettä kuljettava jäteauto yms.


Kohderyhmä ja tavoitteet
Paras kohderyhmä banaanin matkalle on 3-5 -vuotiaat. Joskus mukana on ollut pienempiäkin ja he menevät isompien mukana, mutta pelkästään pienille matka ei sovellu. Isommille lapsille olen joskus koettanut tätä leikkiä, mutta esimerkiksi eskarit kiinnittävät enemmän huomiota olemukseeni kuin asiaan. Ehkä leikki on heille jo liian helppo tai tylsä? Leikki ei vain toimi. Hyvä ryhmäkoko on noin 10 lasta. Silloin opettajia on hyvä olla mukana ainakin kaksi. Leikki kestää noin 45 minuuttia riippuen leikin käänteistä ja ryhmästä.

 Leikin tavoitteena on herätellä lapsia ihmettelemään, mistä banaanit tulevat ja minne banaanin kuoret päätyvät. Leikissä tulee esille myös biojätteen käsite. Matokompostorin Kosti Kompostimato on aina jännittävä tuttavuus. Kun ruokitaan Kostia, samalla konkretisoituu se, että biojätteestä syntyy multaa. Multa on tärkeä asia, ilman sitä ei ole ruokaa. Rahan käsittely liittyy Reilun kaupan banaaneihin, joita banaanini ovat lähes aina (niitä ei ole aina saatavilla!). Kerron, että työstä saadaan palkkaa ja sillä palkalla ostetaan tavaroita, joita tarvitaan. Leikissä on tietty juoni, joka se etenee minun ja lasten dialogin kautta.


Leikin juoni
Lapset istuvat edessäni. Aloitan kertomalla, kuka olen ja sen jälkeen kerron, mitä on kierrätys. Kysyn lapsilta, mitä he arvelevat kierrätyksen olevan. Kerron kierrätyksestä metallipurkin kautta. Ja huomautan, että tulin oikeastaan kertomaan banaaneista. Kysyn lapsilta mistä banaaneja saadaan? Keskustelemme hetken siitä. Seuraavaksi kysyn, kuka haluaa lähteä banaanin matkalle. Sen jälkeen lähdemme matkaan ja katsomaan missä banaanit kasvavat. Lähdemme Peruun laivalla ja minä johdan jonoa. Joku ottaa mua hännästä kiinni ja sitten mennään. Kun ohitamme Brasilian, otamme muutamat samba-askeleet matkalla. Perillä on kuuma - kerron, että banaanit tarvitsevat lämpimän ilmaston kasvaakseen. Mutta missä banaanit ovat? Onko näkyvissä banaanipuita? Yksi näkyy (pöydän päällä), mutta siinä ei ole banaaneja (ne ovat piilossa pöydän alla, vihreän peiton suojassa). Kerron, että joku on varmaan ne jo kerännyt puusta suojaan. Mutta vielä on töitä tekemättä. Lapset raottavat peittoa ja jokainen kerää itselleen piilosta banaanin. Ja kun kerran töitä on tehty, saa palkaksi 50 senttiä. Työtä tehdään kuumassa ilmanalassa ja hikeä pyyhitään iholta.


Lähetäänkö Peruun?


Banaanit on haettu laivalla Perusta ja kypsytetty Suomessa. Kaupassakäynnin jälkeen pääsemme herkuttelemaan, omnom!

Sitten lähdetään laivalla koti-Suomea kohti (jonossa). Jokaisella on banaani mukana. Muistutan, että banaania ei saa vielä syödä, eikä laivassa saa tuhlata rahaa. Suomessa banaanit laitetaan vielä kaupan varastoon kypsymään. Lapset menevät istumaan. Sitten lasketaan yhdessä viiteen tai kymmeneen sormilla. Nyt banaanit ovat kypsiä. Tässä kohtaa olen kauppias. Yksitellen lapset tulevat kauppaan ostoksille. Banaani maksaa nyt 50 senttiä eli juuri sen verran kuin lapset ovat tienanneet. Kerrataan, miten kaupassa toimitaan. Ensin otetaan banaani ja sitten se maksetaan. Sitten voikin mennä syömään banaania. Mulla on iso biopussin ja kerään kuoria siihen lapsilta. Laitamme yhdessä pieniksi paloiksi leikeltyjä kuoren palasia biopussiin. Kun kaikki ovat syöneet ja kuoret laitettu pusseihin ja osa jätetty vielä ilman pussia, vien lapset päiväkodin keittiöön katsomaan biojätesankoa. Vähän aikaa ihmetellään, mitä tänään on ollut aamupalalla ja sitten iso banaaninkuoripussi laitetaan biojätteen sekaan. Palaamme leikkihuoneeseen, ja kerron nukkuvasta ystävästäni, joka pitää herättää. Huudamme yhdessä Kosti Kompostimatoa. Olen ennen lasten tuloa piilottanut Kostin minikompostin sekä jäteauton. Kun Kosti herää, esittelen hänet kämmenelläni. Lapsetkin saavat halutessaan Kosti-lieron kämmenelleen. Lopuksi laitamme pienet banaaninkuoren palaset matokompostoriin. Kosti on iloinen, kun sai ruokaa.

 3-vuotias Tuomo-poika on oppinut banaanin matkalla ainakin sen, että kuoret ovat biojätettä, jotka pitää lajitella biojäteastiaan.

Viimeisimpänä paikalle huristelee jäteauto, johon laitetaan pieni pussi kuoria, ja jota jokainen saa vähän aikaa ajaa. Kohteena on Kajaanin Majasaaren jätekeskus, jossa pussi pudotetaan. Kerron miten multaa syntyy ja mitä mullasta voi syntyä. Esimerkiksi banaanipuu siellä Perussa!

Matkan päätteeksi teen palautekyselyn: kysyn, mitä heille jäi mieleen Banaanin matkasta. Jokainen voi kertoa, mitä jäi mieleen. Voin myös ehdottaa sanoja, joita lapset voivat sitten peukuttaa. Esimerkkisanoja: banaani, Peru, biojätesanko, Kurre, Kosti, kuuma, laivamatka, kauppa, jäteauto, palkka

Kiittelen ja jaan lapsille Kurre-tarrat ja kotiin vietäväksi Banaanin matka -vihkosen.
Keväterveisin

@Kurre

perjantai 29. joulukuuta 2017

Tavaraa rakkauden nälkään



Jäteplus 4/2017 Kolumnin ”Tunteet ja materia” innoittamana haluan kirjoittaa siitä, mikä myös mun eli Ekokympin Kurre-oravan mielestä on perimmäinen syy jätevuoriin ja maailman ympäristöongelmiin ja kestämättömään kehitykseen. Lyhyesti sen voisi sanoa, että rakkauden puute.

Joulua ennen multakin kysyttiin, että mitäpä Kurre haluat joululahjaksi. Mietin, että vastaanko

- uutta autoa?

- uutta sisustusroinaa?

- uutta tablettia?

Loppujen lopuksi en oikeasti tarvinnut noista mitään. Välillä kylläkin haluan kaikenlaista, vaikka en tarvitse. Välillä haluaisin myös missivartalon ja kauniimman ulkonäön. Olen huomannut, että ihmisetkin haluavat vaikka mitä, ja koko ajan lisää. Mikään ei riitä. 

Tavarasta tulee pikatyydytys kuten pikaruuastakin ja seurauksena on rojupöhö ja tavarakankkunen.

Kun näitä haluja sitten tyydytän aineellisilla hankinnoilla, seuraa hetken hurma ja tyytyväisyys. Melko pian iskee kuitenkin rojupöhö - ”krapula” ja tyhjyyden tunne. Ja sen jälkeen kaipuu uuteen tavarahurmioon. Voisinko hidastaa tässä kohtaa ja kysyä itseltäni, miksi haluan uutta sisustusroinaa tai uusia vekottimia. Saattaisin ehkä huomata, että haluni eivät liitykään aineellisiin asioihin, vaan todellinen toive on syvällä sisimmässäni oleva inhimillinen tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Munhan pitää näyttää ulkoisesti hyvältä, menestyvältä ja rakastettavalta, jotta ihmiset haluaisivat olla mun kanssani!

Jos heijastan hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tarvetta aineellisiin asioihin, jätevuoret vaan kasvavat kasvamistaan.

Kuulostaako tutulta? Valitettavasti tämä on aikamme ilmiö. ”Hiuslakkapullot ja ajastaan jääneet sohvakalustot valtaavat alaa kauniilta maapalloltamme, kun haluamme näyttää ja tuntea, miten arvostettavia olemmekaan etenkin muihin verrattuna.” (Aikamme kuvastin, Jäteplus 4/2017).

Voin kuitenkin hidastaa ja pysähtyä sisimpäni äärelle. Sinäkin voit. Mitä oikeasti tarvitsemme? Mitkä ovat oikeasti omat arvomme? Miten haluamme elää? Mikä on tärkeää? 






Rakkaudella Kurre <3