tiistai 3. huhtikuuta 2018

Banaani lähtee matkalle

Kevät on tullut. Tiedän sen vähintäänkin siitä, että päiväkodit kutsuvat minua käymään ja viemään lapsia "Banaanin matkalle". Banaanin matka on elinkaarileikki, jota olen leikkinyt lasten kanssa jo neljä vuotta. Se muuttuu ja kehittyy matkan aikana. Muutan banaanin matkaa sitä mukaa, kun huomaan, että jotain uutta voisi tuoda leikkiin mukaan. Tai sitten huomaan, että leikki ei suju jossain kohdassa. En tiedä etukäteen miten ryhmä toimii, miten opettaja on mukana ja minkälainen on leikkitila. Kun menen päiväkotiin, minulle on varattu jokin huone ja se voi olla minkälainen vaan. Banaanin matkaa on leikitty ihan pienessä huoneessa ja myös tosi isossa jumppasalissa. Joka kerran rakennan itse matkan ja vien mukanani välineet. Käytän tilan huonekaluja tai esineitä hyväkseni leikissä. Omaa rekvisiittaa ovat laiva, banaanipuu, vihreä peitto, Reilun kaupan banaanit, leikki-rahat, banaanikauppa, matokompostori matoineen, jäteauto ja biojätepussit. Leikin rakentaminen kestää noin vartin.
Banaanin matkan tykötarpeet; banskulaiva, matokompostori, biojätettä kuljettava jäteauto yms.


Kohderyhmä ja tavoitteet
Paras kohderyhmä banaanin matkalle on 3-5 -vuotiaat. Joskus mukana on ollut pienempiäkin ja he menevät isompien mukana, mutta pelkästään pienille matka ei sovellu. Isommille lapsille olen joskus koettanut tätä leikkiä, mutta esimerkiksi eskarit kiinnittävät enemmän huomiota olemukseeni kuin asiaan. Ehkä leikki on heille jo liian helppo tai tylsä? Leikki ei vain toimi. Hyvä ryhmäkoko on noin 10 lasta. Silloin opettajia on hyvä olla mukana ainakin kaksi. Leikki kestää noin 45 minuuttia riippuen leikin käänteistä ja ryhmästä.

 Leikin tavoitteena on herätellä lapsia ihmettelemään, mistä banaanit tulevat ja minne banaanin kuoret päätyvät. Leikissä tulee esille myös biojätteen käsite. Matokompostorin Kosti Kompostimato on aina jännittävä tuttavuus. Kun ruokitaan Kostia, samalla konkretisoituu se, että biojätteestä syntyy multaa. Multa on tärkeä asia, ilman sitä ei ole ruokaa. Rahan käsittely liittyy Reilun kaupan banaaneihin, joita banaanini ovat lähes aina (niitä ei ole aina saatavilla!). Kerron, että työstä saadaan palkkaa ja sillä palkalla ostetaan tavaroita, joita tarvitaan. Leikissä on tietty juoni, joka se etenee minun ja lasten dialogin kautta.


Leikin juoni
Lapset istuvat edessäni. Aloitan kertomalla, kuka olen ja sen jälkeen kerron, mitä on kierrätys. Kysyn lapsilta, mitä he arvelevat kierrätyksen olevan. Kerron kierrätyksestä metallipurkin kautta. Ja huomautan, että tulin oikeastaan kertomaan banaaneista. Kysyn lapsilta mistä banaaneja saadaan? Keskustelemme hetken siitä. Seuraavaksi kysyn, kuka haluaa lähteä banaanin matkalle. Sen jälkeen lähdemme matkaan ja katsomaan missä banaanit kasvavat. Lähdemme Peruun laivalla ja minä johdan jonoa. Joku ottaa mua hännästä kiinni ja sitten mennään. Kun ohitamme Brasilian, otamme muutamat samba-askeleet matkalla. Perillä on kuuma - kerron, että banaanit tarvitsevat lämpimän ilmaston kasvaakseen. Mutta missä banaanit ovat? Onko näkyvissä banaanipuita? Yksi näkyy (pöydän päällä), mutta siinä ei ole banaaneja (ne ovat piilossa pöydän alla, vihreän peiton suojassa). Kerron, että joku on varmaan ne jo kerännyt puusta suojaan. Mutta vielä on töitä tekemättä. Lapset raottavat peittoa ja jokainen kerää itselleen piilosta banaanin. Ja kun kerran töitä on tehty, saa palkaksi 50 senttiä. Työtä tehdään kuumassa ilmanalassa ja hikeä pyyhitään iholta.


Lähetäänkö Peruun?


Banaanit on haettu laivalla Perusta ja kypsytetty Suomessa. Kaupassakäynnin jälkeen pääsemme herkuttelemaan, omnom!

Sitten lähdetään laivalla koti-Suomea kohti (jonossa). Jokaisella on banaani mukana. Muistutan, että banaania ei saa vielä syödä, eikä laivassa saa tuhlata rahaa. Suomessa banaanit laitetaan vielä kaupan varastoon kypsymään. Lapset menevät istumaan. Sitten lasketaan yhdessä viiteen tai kymmeneen sormilla. Nyt banaanit ovat kypsiä. Tässä kohtaa olen kauppias. Yksitellen lapset tulevat kauppaan ostoksille. Banaani maksaa nyt 50 senttiä eli juuri sen verran kuin lapset ovat tienanneet. Kerrataan, miten kaupassa toimitaan. Ensin otetaan banaani ja sitten se maksetaan. Sitten voikin mennä syömään banaania. Mulla on iso biopussin ja kerään kuoria siihen lapsilta. Laitamme yhdessä pieniksi paloiksi leikeltyjä kuoren palasia biopussiin. Kun kaikki ovat syöneet ja kuoret laitettu pusseihin ja osa jätetty vielä ilman pussia, vien lapset päiväkodin keittiöön katsomaan biojätesankoa. Vähän aikaa ihmetellään, mitä tänään on ollut aamupalalla ja sitten iso banaaninkuoripussi laitetaan biojätteen sekaan. Palaamme leikkihuoneeseen, ja kerron nukkuvasta ystävästäni, joka pitää herättää. Huudamme yhdessä Kosti Kompostimatoa. Olen ennen lasten tuloa piilottanut Kostin minikompostin sekä jäteauton. Kun Kosti herää, esittelen hänet kämmenelläni. Lapsetkin saavat halutessaan Kosti-lieron kämmenelleen. Lopuksi laitamme pienet banaaninkuoren palaset matokompostoriin. Kosti on iloinen, kun sai ruokaa.

 3-vuotias Tuomo-poika on oppinut banaanin matkalla ainakin sen, että kuoret ovat biojätettä, jotka pitää lajitella biojäteastiaan.

Viimeisimpänä paikalle huristelee jäteauto, johon laitetaan pieni pussi kuoria, ja jota jokainen saa vähän aikaa ajaa. Kohteena on Kajaanin Majasaaren jätekeskus, jossa pussi pudotetaan. Kerron miten multaa syntyy ja mitä mullasta voi syntyä. Esimerkiksi banaanipuu siellä Perussa!

Matkan päätteeksi teen palautekyselyn: kysyn, mitä heille jäi mieleen Banaanin matkasta. Jokainen voi kertoa, mitä jäi mieleen. Voin myös ehdottaa sanoja, joita lapset voivat sitten peukuttaa. Esimerkkisanoja: banaani, Peru, biojätesanko, Kurre, Kosti, kuuma, laivamatka, kauppa, jäteauto, palkka

Kiittelen ja jaan lapsille Kurre-tarrat ja kotiin vietäväksi Banaanin matka -vihkosen.
Keväterveisin

@Kurre

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti